Aihearkisto: Tutkimus

Kissa ja raskaus

Yleinen uskomus on, että kissa on erityisen vaarallinen raskaana olevalle naiselle, sillä kissan ulosteista voisi saada toksoplasmoosin (toxoplasma gondii). Uskomus on kuitenkin vahvasti liioiteltu, raskaana oleva saa hyvin harvoin toksoplasmoositartunnan kissaltaan (Cook ym. 2000). Valtaosa tartunnoista saadaan kypsentämättömästä tai kuivatusta lihasta (30-63%), tai kostetuksesta maa-aineksiin (6-17%). Kontakti kissojen kanssa ei ole osoittautunut tilastollisesti merkittäväksi riskitekijäksi tutkimuksessa.

Cook ym. (2000) on tutkinut toksoplasmatartuntojen lähteitä raskaanaolevilla naisilla. Tietoa kerättiin haastatteluiden ja verikokeiden avulla, joista tunnistettiin toksoplasmoosi-infektio. Tartunnan saaneiden naisten tietoja (määrä 252) verrattiin terveiden verrokkien tietoihin (852). Haastatteluita kerättiin useasta Euroopan maasta: Italiasta, Norjasta, Sveitsistä, Ranskasta ja Saksasta.

Screen Shot 2017-04-07 at 11.52.32
Cook ym. (2000), artikkelista lainattu osa joka koskee kissoja Taulukosta 1. Tämän taulukon mukaan kissoja koskevilla riskitekijöissä ei ole tilastollisesti merkityksellistä yhteyttä raskaana olevan naisen toksoplasmoosi-infektioon. Taulukkoa voi lukea niin, että jos P <0.05, niin asioilla on yhteys, jos P< 0.001 niin yhteys on selkeä. Mitä pienempi luku siis on, sen selkeämpi on sairastumisen ja riskitekijän yhteys. Kissoja koskeviin riskitekijät eivät korreloi sairastumisen kanssa.

Haastatteluissa kyseltiin naisten elintavoista ja asumisesta. Tässä jutussa keskitymme tietysti kissojen osuuteen. Cook ym. (2000) mukaan kissa ei muodostanut tilastollisesti merkitsevää riskiä naisille. Naisilta kysyttiin, onko heillä kissan pentua tai aikuista kissaa kotona, puhdistavatko he kissanhiekka-astiaa, ja kissojen metsästys- ja ruokailutottumuksista. Suurimman riskin, joskin huomattavasti pienemmän, kuin esimerkiksi kissan omistajan ruokaillessaan huonosti kypsennetyn lihan syöminen, muodosti taloudessa asuva metsästävä kissa, mutta senkään osuus ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Kissa on toksoplasmoosin pääisäntä ja väli-isäntinä voivat toimia mitkä tahansa nisäkkäät tai linnut –myös ihminen! Jopa kolmannes ihmisistä maailmassa onkin sairastanut toksoplasmoosi-infektion. Erityisen vaarallinen tämä infektio on sikiölle tai vauvalle, joten raskaana olevien naisten tulisi vältellä sairastumisen riskiä. (Rantanen, 2010).

Kissapopulaatiosta kuitenkin vain 1% erittää tarttua ookystia (toksoplasmoosin muoto) ympäristöönsä (Rantanen). Ookystien eritysvaihe kestää n. 1-3 viikkoa, jonka jälkeen kissa kehittää immuniteetin toksoplasmoosille. N. 48% suomalaisesta kissapopulaatiosta on joskus sairastanut toksoplasmoosi-infektion (Kissaliitto 2012).

Tämän perusteella en suosittele, että kukaan raskaana oleva nainen luopuisi kissastaan ihan vain varmuuden vuoksi pelätessään toksoplasmoositartuntaa. Riittää, että pitää hygieniastaan huolta jos puhdistaa kissanhiekka-astian. Olisi melkoisen huonoa tuuria, että kissa onnistuisi sairastamaan toksoplasmoosin juuri raskausaikana, ja vaatisi myös huolimattomuutta ja huonoa hygieniaa, että ihminen sen onnistuisi lemmikistään tänä aikana saamaan.

Lähteet:

Cook, A. J. C., Holliman, R., Gilbert, R. E., Buffolano, W., Zufferey, J., Petersen, E., … & Dunn, D. T. (2000). Sources of toxoplasma infection in pregnant women: European multicentre case-control studyCommentary: Congenital toxoplasmosis—further thought for food. Bmj, 321(7254), 142-147.

Toksoplasman esiintyvyys suomalaisissa kissoissa, Elina Rantanen 2010.

Kissaliiton tiedote, 2012.

Mainokset