Siperiankissa

Siperiankissa on puolipitkäkarvainen luonnonrotu, lähtöisin Venäjältä. Fifen rotumääritelmän mukaan Siperiankissan koko vaihtelee keskikokoisesta suureen, ja urokset ovat merkittävästi naaraita suurempi. Siperiankissa on vahva ja vankka rakenteeltaan.

Lempeä sylikölliäinen
Lempeä sylikölliäinen

Siperiankissan pää on pituuttaan hieman leveämpi, pehmeästi pyöristynyt ja massiivinen. Korvat ovat keskikokoiset, sijoittuneet etäälle toisistaan ja tyvestä avoimet. Korvan kärkiä usein koristaa tupsut usein ja korvakarvoja on runsaasti. Silmät ovat isot ja kevyesti ovaalin muotoiset, ja hituset vinot. Jalat ovat keskikorkeat ja vahvat — siperiankissat ovat hyviä hyppääjiä! Tassut ovat suuret ja varpaiden välistä pilkistää kunnon tupsut. Siperiankissan häntä on keskipitkä, pyöreäkärkinen, ja tiheän karvan peittämä.

Vellu 10kk
Vellu 10kk

Siperiankissan turkki on talvikunnossa näyttävä: Tiheä ja pörheä alusvilla pitää lämpimänä säällä kuin säällä, ja päällysturkki on veden pitävä. Siperiankissoilta voikin tunnistaa pitkien ja liukkaiden karvojen muodostaman, keskiselästä alaselkään ulottuvan ”sadetakin”, jonka tarkoitus on pitää alusvilla kuivana. Turkki tuntuu käteen hieman karkealta. Talviturkissa korostuvat kissan kauluri ja ”pöksyt”, hännän ollessa lähes kissan takapuolen levyinen. Kesäturkki on huomattavasti talviturkkia lyhyempi.

Siperiankissalla on kaikki värit sallittu, ja valkoisen määrää ei ole rajattu. Poikkeuksen tästä säännöstä muodostavat naamiolliset kissat, ja suklaa, lila, kaneli sekä beige värit.

Apachiris Charlie, "Zico", sinivalkoinen kollipoika. Kuva: Emmi Ollila
Apachiris Charlie, ”Zico”, sinivalkoinen kollipoika. Kuva: Emmi Ollila

Luonteeltaan siperiankissa on rohkea, itsenäinen, itsepäinen, vahvatahtoinen, nokkela  ja tunteellinen. Naaraat ovat itsenäisempiä kuin tunteikkaat urokset. Siperiankissa kiintyy syvästi omistajiinsa. Kissojen välillä on kuitenkin melkoisesti vaihtelua; löytyy pelottomia  houdineita ja seikkailijoita, tunteellisia purinakonesylikölliäisiä, ja itsetietoisia kauneuskuningattaria, jotka sallivat hellitelyn — kunhan se tulee harjaamisen muodossa!

Vellu ja Didi
Yhdessä on mukavaa

Vahvaluonteinen ja energinen siperiankissa sopii hyvin perheen lemmikiksi, ja suorastaan vaatii kissakaveria, jos ihmisseuraa ei ole jatkuvasti tarjolla. Siperiankissat oppivat tykkäämään ulkoilusta ja kulkemaan valjaissa. Täyteläinen turkki sopiikin ympärivuotiseen ulkoiluun mainiosti, ja pieni kylmäaltistus vain tukee kunnon talviturkin kasvatusta! Vapaana siperiankissoja ei tulisi pitää, sillä tämä nokkela ja urheilullinen kissarotu löytää tiensä muuten myös vaarallisiin paikkoihin.

Siperiankissan turkki vaatii talvikunnossaan jonkin verran hoitoa, varsinkin karvan lähdön lähestyessä karva saattaa takkuuntua. Säännöllinen harjaaminen onkin siis syytä opetella jo pennusta pitäen, vaikka pikkuvilistäjällä ei vielä aikuiseen verrattavaa muhkeaa turkkia olekaan.

Didi pentuna
Tankokieppuja Didi

Siperiankissa on terve kissarotu. Hyvää terveyttä tuleekin vaalia laadukkailla kissanruuilla ensimmäiset vuodet, sillä siperiankissa kasvaa ja kehittyy nelivuotiaaksi asti. Siperiankissa elää helposti 15-20 -vuotiaaksi, ja kiintyy syvästi omistajiinsa. Siksipä kissan ottamista on syytä harkita huolella.

Keinutuoli Didi
Rakastatko minua vanhanakin?

 

Mainokset

Apachiris-kissala kasvattaa perinteisiä siperiankissoja. Kissalamme sijaitsee Oulun seudulla.

%d bloggers like this: