Avainsana-arkisto: Vellu

Vauvoja tulossa ~ We are expecting kittens!

Annin ja Vellun treffit tuottivat toivotun tuloksen. Suunnilleen 21.7.2015 meille odotetaan syntyvän ruskea- ja goldentäplikkäitä pentuja. ❤

Tulevien pentujen sukutaulu.

Pari viikkoa pitäisi vielä jaksaa odotella pentujen syntymistä. Anni on jo söpön pyöreä! ❤

Pentueen isä Vellu on odotuksessa mukana. Näillä näkymin tämä pentue jää Vellun viimeiseksi tältä erää, sillä Vellulle asetettiin kesäkuun alussa implantti rauhoittamaan menoa.

Mainokset

Kempele 4.-5.7.2015

Viikonloppu meni näyttelyn merkeissä. Lauantaina oltiin Vellun kanssa kaksin liikenteessa, ja sunnuntaina seuraamme liittyi ihanat pikkutyttöni Masha (Apachiris Delightful Domina) ja Olga (Apachiris Divine Donna). Lauantaina Vellun arvosteli tuomari Jaana Jyrkinen, ja sunnuntaina tuomari Eric Reijers. Olga oli myös sunnuntaina Ericin arvosteltavana, ja Mashan tuomaroi Mira Fonsén.

Kuvassa Masha on paneelissa arvioitavana.

porok05072015-119

Vellu oli näyttelyssä oma äänekäs itsensä. Häntä sapetti kovasti kun en ehtinyt olemaan hänen seuranaan häkillä, ja kaverikissaakaan ei ollut paikalla tällä kertaa. Tuomarit tykkäsivät Vellun luonteesta, tuomasta ilmeestä (joka on toki feikki, lällympää kollia saa etsiä!), turkin väristä ja tiheydestä — pituudessa oli toki sanomista, lähtihän herra kesänutussa taas liikkeelle — kunnossa jne.

Diiva_KempeleSu2015
Olga sai hyvät arvostelut Eric Reijersiltä: Ex1

Olga on vahvarakenteinen nuorineiti, upealla turkilla varustettuna. Pikkutyttöjen laitto onnistui erinomaisesti tänään, ja siitä saatiinkin kiitosta. 🙂

Täplä_KempeleSu2015

Mashasta tykättiin oikein paljon, hän oli paitsi Ex1, niin myös Mira Fonsénin TP-nuori! 🙂 Miran mukaan Mashalla on erinomaiset mittasuhteet ja hän on lupaava nuori, jolla on hyvälaatuinen turkki joka oli hyvin laitettu. 🙂

Kesäfiilikset ~ Summer is here!

Kaunis ilma houkutteli kuvaamaan ulkoilmaan, malliksi valikoituivat Didi ja Vellu.

Didi ja Vellu ulkoilevat aidatulla pihalla, tarkan valvonnan alla. Heillä ei ole valjaita kuvaamisen takia. En kannata kissojen vapaata ulkoilua, kissojen oman turvallisuuden vuoksi.

Skellefteån kissanäyttelyssä

23.-24.5.2015 pakkasin sitten Vellun matkaan ja lähdimme ajelemaan Ruotsiin, Skellefteåån. Vellu tarvitsi valmistuakseen International Championiksi ulkomaan sertin, joten tämä oli meidän tavoitteena. Lauantaina näyttelypaikalla huokaisin helpotuksesta: Näyttelyluettelossa ei ollut Vellulle kilpailijoita samassa luokassa — puuttuvan sertin saaminen vaikutti siis oikein hyvältä. 🙂

Näyttelypesut olivat mielestäni onnistuneet oikein mainiosti ja Vellulla oli vielä jonkin verran talviturkkia jäljellä. Lauantaina kuitenkin sain kovasti palautetta, kun turkki oli mennyt hitusen pehmeäksi. Taisi olla väärä shamppoovalinta. Noh, joka tapauksessa, kun kollin kanssa ollaan liikenteessä, niin kissasta pitää pestä vähintään häntä ennen jokaista näyttelypäivää. Lauantailta meille jäi tassuun serti ja Vellu valmistui International Championiksi! Yllätyksenä tuli, että hän oli myös ruuhkaväriryhmämme Värin paras, eikä nominointikaan ollut kaukana! Nominointi meni sivu suun kun en ollut osannut laittaa turkkia täsmälleen oikein näyttelyyn. 😮 Tuomarina meillä oli herttaisen lutuinen Bertil Johansson, joka teki perusteellista työtä kissojen arvioijana.

Sunnuntaina lähdimme liikkeelle jo varmemmin tassuin: Häntä, rinnus ja osa selkää pestynä toisella shamppoolla. Josko tänään tärppäisi? Tuomarina oli Irene Magnusson, ja hän tykästyi Velluun ensi silmäyksellä! Vellu oli kuulemma tehnyt vaikutuksen jo odotellessaan pöydälle pääsyä. Saimme hyvät arvostelut ja sertin, ja jäimme odottelemaan värin parhaan valintaa. Vellu on oikein mukava näyttelykaveri, sillä hän suostuu köllöttelemään sylissä harjattavana samaan aikaan kun odottelemme pöydälle pääsyä. Toivon tietysti salaa, että tuomaritkin huomaisivat tämän erinomaisen käytöksen, ja se voisi vaikuttaa kun aletaan miettimään mitä kissoja sinne paneeliin laitetaan. Odottelu, valmistautuminen ja Vellun hellittely ei mennyt hukkaan, sillä Vellu oli paitsi Värin paras, myös Tuomarin paras. Yllätys oli myös melkoinen, kun paneelissa 2/6 tuomareista äänesti Vellua! Noh, voittoahan ei vielä tuolla äänimäärällä saada, mutta minulle on iso asia, että kaksikin tuomaria piti Vellua porukan parhaana. Äänestystuloksen makeutta lisäsi se, että toinen Vellua äänestäneistä on tiukkana siperiankissojen arvioijana tunnettu tuomari Olga Siszova. 🙂

Hyvillä mielin jätimme siis Skellefteån näyttelyn. Sinne palataan! 🙂 Kivaa oli! Vellu herätti toki myös paljon huomiota, ja meillä kävikin kyselijöitä, josko hän olisi käytettävissä siitokseen. Mutta, olen luvannut jo itselleni ja Vellulle, että pidämme niistä hommista välivuoden, ja päästämme Vellun pojan estradille… Mutta se onkin jo toinen tarina se! 😉

Vellun arvostelusetelit Skellefteån näyttelystä 23.-24.5.2015.
Vellun arvostelusetelit Skellefteån näyttelystä 23.-24.5.2015.
Vellu lauantaina köllöttelemässä uudessa pedissään. Feng shuit täytyy olla kohdallaan ennen tuomarin pöydälle menoa, ja kauneusunet ovat tärkeä osa sitä! – Kuva: Helen Aandal

Vellu paneelissa sunnuntaina 24.5.2015 Skellefteåssa. Kuva: Helen Aandal

Pentusuunnitelmia ~ Kitten plans

Tässähän kävi sitten niin, että Didin ja Vellun romanssi ei ole ainakaan tähän mennessä osoittautunut olevan hedelmällistä sorttia. Siispä siirrymme suunnitelma B:hen: Anni & Vellu. Annin kanssa kävimme jo sydänultrassa ja valmistaudummekin nyt yrittämään pentuja. Hyvässä lykyssä meillä olisi loppukesästä pennut. 🙂

Heinäkuun alussa olen lupautunut tekemään hankalan valinnan: Kummalle pikkutytöistäni, Mashalle vai Olgalle, aletaan miettimään pennut ja kumpi pääsee kastraattikerhoon? Ja kuka olisi sitten sopiva sulho jatkoon päässeelle neitokaiselle? Sopiva aika olisi kuitenkin siinä syys-lokakuussa, jolloin pennut syntyisivät maailmaan vuoden vaihteessa. 🙂

Itselleni olen kuitenkin luvannut, että Vellu pääsee tauolle siitoskollin työstä viimeistään kesällä.

~~~~~~

Pentusuunnitelmat/ Kittenplans

1) ”Anni” Amante’s Andromeda & ”Vellu” Feofan Sibaris, summer/autumn 2015.

Sukutaulu/Pedigree PawPeds

Possible kitten colors: Golden and brown

Pattern: Spotted and tabby.

2) ”Masha” Apachiris Delightful Domina OR ”Olga” Apachiris Divine Donna & Mr. Mystery Tomcat, autumn/winter 2015

Emon sukutaulu/ Queens pedigree

Possible kitten color: Brown, (brown with white, black and black with white, blue, and blue with white).

Patterns: spotted and tabby.

Of couse, the colour of kittens depends also about a tomcat. There is 50% possibility to that the girl is a dilute carrier.

Tomcat is not decided yet. Masha and Olga are full sisters from D-litter, and only one of them is going to be my next breeding queen. But which one? They both are so beautiful. ❤

3) Hint! ”Ymmi” Tundrapaws Dixie & ”Vellu” Feofan Sibaris, may have kittens on July 2015? Ymmi visited Vellu couple weeks ago, follow Tunturikissan -cattery pages in FB to find out the result!

Pedigree of kittens

Possible kitten colours: Brown spotted and tabby.

Näyttelysuunnitelmia kesän alkuun

Kevät on pyörähtänyt käyntiin varsin rauhallisissa merkeissä näyttelyiden osalta. Vellun kanssa olemme lähdössä reilun viikon päästä kohti Skellefteån kissanäyttelyä Ruotsin puolelle. Kesälle on sitten tietysti tavoitteena edustaa Kempeleen kissanäyttelyssä heinäkuun alussa. Vellun otan mukaan ainakin, ja ”pikkutyttöni” Masha ja Olga tulevat näytille nuorten sarjaan sunnuntaina.

Kaunis tuulinen päivä

Kaunis ilma houkutteli meidät kuvaamaan ja ulkoilemaan. Turvallisesti aidatulla pihamaalla tietysti, eihän nyt näitä rakkauspakkauksia halua hukata. 🙂

Kollikuumeilua

Jossain kesän korvilla ajatus ristesi ensimmäisen kerran mielessä, kun katselin upeita siperiankissakollien kuvia; muhkeita, kookkaita, tunteellisia äidin nallekarhuja… Olisipa minullakin tuollainen sylintäyte! Kunnon karvavauva! Tyttökisuistani kun on jokainen kasvanut niin aikuisiksi, itsenäisiksi oman tien kulkijoiksi. Aloin siis selailemaan nettiä, etsimään pentuilmoituksia ja laitoin jopa kyselyjä muutamien kissojen perään.

”Emäntäni on näyttänyt hömelömmältä kuin tavallisesti, siis ainahan se on kulkenut jotenkin tassut irrallaan maasta, mutta nyt tilanne on selvästi pahentunut. Eilenkin hän onnistui tönäisemään minua joka toisella askeleella portaissa! Ajatukset ovat nyt selvästi jossain muualla kuin minussa. Toissapäivänä yllätin hänet katselemassa kissojen kuvia, ensin aikuisia ja sitten ihan pikkukisuja. Pakko tunnustaa, että komeiden kollien kuvat vetävät minultakin ihan viiksikarvat kiharalle! Silti, tilanne on huolestuttava. ”- Didi

Sopivaa poikaa ei tuntunut löytyvän, kun vaatimuslista kasvoi kuin anopin kauppalista: pitää olla komea, muhkea, sukutaulultaan edustava, isokokoinen, lempeäluontoinen ja hyvätapainen poika, joka soveltuisi myös isäkisuksi kaikin puolin. Värisuosikkini oli pitkään punainen, sillä sehän tarkoittaisi suosikkejani; ihania kilpikonnavärisiä tyttäriä. ❤

Aloin siis varovasti esitellä miehelleni pentujen kuvia silleen viattomasti: ”Eikös ole ihania! Mistä väristä sinä tykkäisit eniten?” Arvatenkin hän haistoi hyvin nopeasti pehmittelyn todellisen syyn, ja aloimme tiukat keskustelut talouden kissamäärän mahdollisesta kasvattamisesta. Useamman turnauksen jälkeen onnistuin vakuuttamaan hänet siitä, että oma kollipoika on suorastaan välttämättömyys meidän taloudessa, ja hankinta on sijoitus joka säästää vaivannäköä sitten tulevaisuudessa. Sain pojan hankinnalle varovaisen siunauksen. Mieheni on kissaihminen, mutta ei halua hukkua kissoihin. Pieni huolenaihe toki on talouden muiden kissojen sopeutuminen tulokkaaseen.

”Minä olen talouden kuningatar, vanharouva, ja minä tulen syliin joko lempeästi tai sitten kynnet edellä. Isäntä saa valita. Isäntä on minun ihmiseni, tiesin sen heti ensinuuhkaisulla. Häneltä asian oivaltaminen vei vähän kauemmin, mutta olen sinnikäs ja saan mitä haluan. Talous pyörii minun sääntöjeni mukaan.”- Ninja

Tiukan miun vanha rouva
Ninja, tiukka vanhamuori

Olen kuullut että joissain perheissä mies päättäisi auton mallin ja nainen värin, meillä menee kissojen valinnassa siten että minä päätän suvun ja mies värin. Paitsi että mies ei päässyt valitsemaan edes väriä. Kuten aikaisemmin mainitsin, kävin monen monta keskustelua kasvattajien kanssa pojan hankinnasta. Ratkaisevan vinkin tarjosi lopulta kokeneempi kasvattaja, joka kuunneltuaan aikansa huoliani, vinkkasi moskovalaisen Sibaris-kasvattajan nimeltä. Hetken mietittyäni runoilin sinne epämääräisellä englannillani viestiä, jossa kysyin pentua. Mukaan liitin toki pitkäksi venähtäneen vaatimuslistani ihannepojan ominaisuuksista. Muutaman päivän ehdin jännittää, ennen kuin vastaus tuli: ”Hello Sari, we do have a big male kitten now…” Viestin höysteenä oli kuva todella muhkeasta kollipojasta. Tietysti esitin vielä nipun jatkokysymyksiä – eihän poika ollut edes suosikkiväriäni – mutta todellisuudessa olin myyty heti ensisilmäyksellä: Poika oli hassu suippoine teinin kasvoineen, hänestä näki heti että kovin kasvukausi oli juuri menossa. Tassuista ja kehon mittasuhteista saattoi päätellä, että hän oli kookas kaveri ollakseen vajaa 5kk vanha. Turkin muhkeutta en edes kunnolla ymmärtänyt kuvista, ennen kuin sain pojan syliini.

Feofan 5kk, Kuva: Alexander Kolesnikov
Feofan 5kk, Kuva: Alexander Kolesnikov

”NYT huolestuin. Emäntä sai tänään oudon kirjekuoren, joka sisälsi papereita… Voisin vaikka vannoa, että ne paperit haisivat vieraille kissoille! Emäntä puhui jotain transferista…” – Didi

Tärkeä päivä koitti sitten joulukuun puolessa välissä, eräänä sunnuntai-iltapäivänä. Nyt ehkä jo uskallan tunnustaa; oman kollipojan saaminen tuntui niin epärealistiselta, että jännitin ihan viimeiseen asti. Vähän tuo tuntui jännältä, olla sitoutunut ostamaan kissa ilman että on tavannut kasvattajaa tai kissaa. Entä jos kissa ei tunnu omalta heti? Tapasin kasvattajan ja poikakisun helsinkiläisen hotellin aulassa, he olivat matkustaneet Suomeen koko edellisen yön ja aamun. Kantokopasta houkuttelin esiin matkasta pöllähtäneen kisun, joka painautui syliini piiloon outoa ympäristöä. Ja sitten se turkki, en ollut ikinä koskettanut niin pehmoisen täyteläistä turkkia. En malttanut laskea poikaa aluksi pois ollenkaan, ja paperitöiden keskelläkin kaivoin hänet pari kertaa kopasta takaisin syliini. Kasvattaja antoi epäilemättä paljon hyviä ohjeita ja minä nyökkäilin sopivissa kohdin puhetta, mutta mielikuvaa asiasisällöstä ei mieleen jäänyt – näin vain poitsun! Noh, onneksi viestiyhteys on olemassa ja ainakin muistelen luvanneeni kasvattajalle paljon kuvia lapsukaisestaan, sitten uudessa kodissa.

”En ole ihan varma kumpi on kamalampaa, olla kuljetuskoppaan suljettuna, vai päästä sieltä pois ihan uudessa paikassa uusien hajujen ja äänien keskelle. Ja nyt en tunne enää edes äitini tuoksua, kuljetuskoppakin vaihtui uuteen. Äiti… ÄITIII!” – Vellu

Lähdimme saman tien ajamaan kohti pohjoista. Pikkuiseni huusi koko ajan kuljetuskopassaan, ja huomasin miten mieheni pinna lähti vähitellen kiristymään – tästä olisi tulossa hyvin pitkät 600km. Rauhoittava ja kepeä puhe ei tuntunut purevat kumpaakaan, joten oli pakko kokeilla jotakin. Kissanvessaa, murokuppia ja vesiastiaa vuorotellen kuljetuskoppaan, mutta mikään ei tuntunut rauhoittavan poikaa. Lopulta päästin kissan irti autoon. Silläkin uhalla, että hän on hetken päästä jarrupolkimen alla.

”Onpas kauheaa olla suljettuna! Onneksi pääsin pois tuolta kopasta, äänikin on kovin käheä! Tutkin vähän ympäristöä ja lopuksi päätin että tuo nainen tuossa tuoksuu rauhoittavan ystävälliselle ja käperryin hänen syliinsä, jos nyt ei ihan torkuille, niin ainakin koomailemaan. Helläotteinen käsi hyväilee minua niin, että silmät eivät tahdo pysyä enää auki. Minua väsyttää niin kovasti, kun on pitänyt jännittää jo vuorokauden verran.” – Vellu

Ei herttileijaa! Sehän on kolli!
Ei herttileijaa! Sehän on kolli!

Reilun ajomatkan päätteeksi saavuimme kotiin ja otimme torut talouden neidoilta vastaan, onhan se nyt törkeää jättää heidät keskenään oleilemaan reiluksi vuorokaudeksi täysien ruoka- ja juomakuppien eteen! Parit karvanaamat vaan alkoivat venyä, kun huomasivat mitä kuljetuskopasta katsoi vastaan: ”Hui kauhistus! Sehän on kissa!” Poikareppana pelkäsi tyttöjä yhtä paljon, kuin tytöt häntä. Reipas Didi otti kuitenkin pian pikkupojan hoteisiinsa, ja pian he liikkuivatkin joka paikkaan kuin paita ja peppu – Didi rohkeampana edellä suuntaa näyttäen.

Terveisin Apachiris-kissalan väki, -Sari

Vellu ja Didi
Didi näyttää suuntaa Vellulle

Artikkeli on julkaistu alunperin Siperiankissa 2014 -lehdessä, Suomen Siperiankissa ry:n jäsenjulkaisussa.

Meillä on pentuja!

15. marraskuuta, yön varhaisina tunteina, meille syntyi pentuja. Carolan pitkällisten ponnistelun päätteeksi aamuyön hämärän näki viisi suloista pentua: kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Tytöistä yksi on isänsä tapaan ruskeatäplikäs, muut pennut näyttäisivät olevan ruskeatäplikkäitä tai tabbyjä, valkoisilla kuvioilla.

Pentujen isä on Vellu eli CH Feofan Sibaris ja emo Apachiris Carola: pentueen koko sukutaulu löytyy PawPedsistä.