Minustako kasvattaja?

Lyhyesti ottaen, jotta voisi kasvattaa rotukissoja, tulee olla:

  1. Kissaliiton jäsen jonkin sen paikallisen jäsenyhdistyksen kautta,
  2. läpäistä Kissaliiton järjestämä kasvattajakurssi, ja
  3. anoa itselleen kasvattajanimi ja sitoutua noudattamaan kasvatuksessa Kissaliiton ja Fife:n sääntöjä.

Ennen kuin nämä muodollisuudet ovat kunnossa, ei kissaa saa astuttaa, mikäli haluaa saada pennut rekisteröityä. Rekisteröimätön kissa on kotikissa, huolimatta vanhempien rodusta, eikä pentua voi rekisteröidä jälkeenpäin. Luonnollisesti kasvatuksessa käytettävien kissojen tulee olla rekisteröityjä, FiV- ja Fel -testattuja, ja terveydeltään moitteettomia. Eri roduilla on myös omia testaussuosituksia, kuten siperiankissat tulisi sydänultrata HCM:n varalta.

Siitoskollin omistaja ei tarvitse kasvattajanimeä, sillä pennut rekisteröidään naaraan omistajan kasvattajanimelle. Siitoskollin omistajan tulee kuitenkin sitoutua noudattamaan Kissaliiton sääntöjä tekemällä siitosurossopimuksen.

Mistä sitten itselle siitoskissa?

Siitoskissan valinnassa kannattaa olla valikoiva, etsi ehdottoman tervettä, vahvaa, ja kasvattajan mielestä lupaavaa pentua. Värityksellä ja luonteella on toki merkitystä, sillä siitoskissa on myös rakastettu lemmikki. Monet kasvattajat erottelevat pentueestaan parhaat, joiden toivoisivat jatkavan sukua. Tällaisen pennun voi ostaa itselleen, tai saada sijoituskissaksi.  Sijoituskissan hankkiminen voi olla matala kynnys tutustua kissankasvatukseen, sillä kissan kasvattaja huolehtii kasvatuksen yksityiskohdista. Kasvattajan kanssa tehdään yksityiskohtainen sijoitussopimus, josta ilmenee mm. kuinka monet pennut kissalla halutaan tehdä, ennen kuin sen omistajuus siirtyy uuteen kotiin.

Näyttelyyn näyttelyyn!

Kissanäyttelyt ovat ainoita tilaisuuksia, joissa rotukissakasvattaja voi saada puolueetonta arviota kissojensa tyypikkyydestä, eli siitä, kuinka hyvin ne vastaavat rotumääritelmää. Hyvä kasvattaja pitää rotumääritelmän mielessään, kun valitsee kissoja kasvatukseen ja valitsee naarailleen uroksia. Näyttelyissä käyminen on siis olennainen osa kasvatustyötä, ja tästä syystä monet kasvattajat suosittelevatkin kasvattiensa näyttelyttämistä — antaahan se ensikäden tietoa siitä, kuinka kasvatus on onnistunut. Ainakin ulkomuodon perusteella.

Hyvä siitoskissa on toki muutakin kuin vain tuomarin mielestä upea. Sen tulee olla hyväluonteinen ja terve, ihmisiin kiintyvä ja sosiaalinen lapsia ja lemmikeitä kohtaan. Hyvät lemmikkiominaisuudet ovat oikeastaan kasvatuksen ehto: vaikka kissa olisi kuinka komea, niin kuka haluaa kiukkupussin kotiinsa?

Kasvatuksessa korostuu tietysti myös kissan vaistot ja terveys. Hyvä emo synnyttää ja hoitaa pentunsa suhteellisen itsenäisesti, ja pennut ovat terveitä. Nämä asiat usein periytyvät, joten näistä kannattaa tiedustella kasvattajalta, ja kollinkin taustoista olisi hyvä olla selvillä.

Siperiankissan kasvatuksessa olisi hyvä suosia naaraita, jotka aloittavat juoksut lähempänä yhden vuoden ikää. Jos naaras on kovin nuori ensimmäiset pennut saadessaan, se ei välttämättä malta hoitaa niitä kovin tunnollisesti, kun mieli tekisi leikkimään ja ihmisten kanssa seurustelemaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Apachiris-kissala kasvattaa perinteisiä siperiankissoja. Kissalamme sijaitsee Oulun seudulla.

%d bloggers like this: